"Autetaan paikan päällä"
Tuntuu, että koko muslimimaailma on sekasorron vallassa Marokosta Indonesiaan ja Somaliasta Bosniaan. Yhteiskunnat ovat romahtaneet Afganistanissa, Libyassa, Jemenissä ja Somaliassa, Syyriassa hiuskarvan varassa, Irakissa palautumassa jonkinlaiseen puolittain järjestäytyneeseen tilaan, Turkissa, Iranissa, Saudi-Arabiassa ja Egyptissä autoritääristen hallintojen alaisuudessa. Sitten ovat kansat ilman valtiota kuten kurdit neljän valtion alueella, rohignyat Myanmarissa ja uiguurit Kiinassa. Kaoottinen tilanne johtaa mittaviin pakolaisongelmiin. Pelkästään Irakissa ja Afganistanissa on noin kolme miljoonaa sisäistä pakolaista, Syyriasta on lähtenyt lähes kuusi miljoonaa pakolaisiksi naapurimaihin ja edelleen Eurooppaan.
Pakolaisten matkassa Eurooppaan on kaksi pääasiallista reittiä: Turkin kautta Kreikan saarille ja sieltä eteenpäin ja Libyan kautta Välimeren yli lähinnä salakuljettajien mukana. Turkin kanssa EU:lla on jonkinlaisia sopimuksia toimintatavoista, mutta tilanteet ovat kuitenkin kestämättömiä miljoonien pakolaisten asettuessa Turkkiin, Libyassa järjestelyt vielä toivottomampia, kun ei ole minkäänlaista järjestäytynyttä hallintoa sopimuskumppanina. Ymmärrettävästi pakolaisia ei haluta Välimeren pohjoisrannan valtioihin, josta pääsevät huonosti eteenpäin, mutta pakolaisten hukkumista Välimereen on vaikea katsoa vierestä, ja Libyassa olevien pakolaisten vaikea tilanne tuntuu mahdottomalta hyväksyä. Helppoja kauniita ratkaisuja on mahdoton löytää.
Usein esitetty ajatus on, että ihmisiä pitäisi auttaa lähtömaissaan niin, että heidän ei tarvitsisi lähteä. Tämä olisi sellainen ratkaisu, josta olisi helppo löytää yksimielisyys, jos siihen esitettäisiin toimivia malleja. Sen vuoksi olisi hyvä keskustella siitä, millä tavalla tämä toimisi, mitä voisimme tehdä asian hyväksi. Keinojen ei tarvitse edes olla täysin ilmaisia, koska mikä tahansa näkyvissä oleva ratkaisu maksaa joka tapauksessa ja toisaalta täysin toimimattomiin ratkaisuihin länsimaat ovat käyttäneet jo tuhansia miljardeja risteilyohjuksina ja muina sotilasmenoina. Asiaa voi perustella myös sillä, että järjestäytyneen yhteiskunnan palauttaminen alueelle lisää kansainvälistä kauppaa ja auttaa monen muunkin tavoitteen tavoittelemisessa.
Olisi hyvin perusteltua, että kansallismieliset lähtisivät pohtimaan tätä asiaa tosissaan siltä pohjalta, että vahvat kansat omien järjestäytyneiden yhteiskuntiensa puitteissa ovat meidän kaikkien etu.
Jätän tämän tähän pohdittavaksi.
dezeen.com/2015/11/23/refugee-...
Refugee camps are the "cities of tomorrow", says aid expert
Governments should stop thinking about refugee camps as temporary places, says Kilian...
Pakolaisleirien ei siis tarvitse olla niin ankeita, kuin ne nykyisin yleisesti ottaen ovat.
dezeen.com/2013/05/02/reconstr...
Varmasti kaikki Kilian Kleinschmidtin ratkaisumallit mahdollisia ja tarpeellisia: osalla pakolaisista on halu ja mahdollisuus integroitua eurooppalaiseen yhteiskuntaan uutena työvoimana, kokonaan uudet yhteisöt ovat mahdollisia Euroopan autioituvalla maaseudulla ja varsinaisia pakolaisleirejä pitää muuttaa toimiviksi yhdyskunniksi, koska niistä tuskin päästään kokonaan eroon. Kuitenkin ensisijaisen ratkaisun pitäisi olla, että ihmisten ei tarvitsisi lähteä pakon edessä pakoon omilta asuinsijoiltaan ja mielellään jo lähteneille pitää mahdollisuuksien mukaan järjestää mahdollisuus elinkelpoiseen paluuseen omaan kulttuuriympäristöönsä.
Njoo, minusta tärkein pointti tuossa Kleinschmidt:n kommenteissa oli, että pitäisi ymmärtää, että pakolaisleirit eivät ole väliaikaisia. Eiväthän ne tosiasiassa olekaan, mutta tätä ei vieläkään haluta hyväksyä.
Tehdään siis pakolaisleireistä nyt ensin niin hyviä, kuin pystytään. Laitetaan ne ns. kuntoon. Tämän pitäisi tapahtua jo nyt — nykytekniikalla ei ole mikään ongelma rakentaa vaikka kaupunki tyhjästä (niitähän jo tehdään, vrt. kiinalaisten rakentamat aavekaupungit).
Joten ensin pakolaisleirit kuntoon palveluineen. Sen jälkeen katsotaan, mitä vielä tarvitaan.