• "Rakennetaan parempia pakolaisleirejä"

    Maailmalla on esimerkkejä hyvinkin pitkäikäisistä pakolaisleireistä ja ihmisistä, jotka ovat olleet useiden sukupolvien ajan pakolaisen asemassa. Vaikuttavin esimerkki ovat palestiinalaiset, joista vuoden 1948 sodasta alkaneen pakolaisuuden seurauksena edelleen yli viisi miljoonaa elää pakolaisia, puolitoista miljoonaa pakolaisleireissä, joista lähes kaikki on perustettu 1940- ja 50-luvuilla, Gazaan, Länsirannalle, Libanoniin, Jordaniaan ja Syyriaan. Leirit ovat seitsemänkymmenen vuoden aikana kehittyneet telttakylistä betonirakenteisiksi asujaimistoiksi, ghetoiksi ja edelleen kaupunkiyhteisöiksi tai niiden osiksi. Tilanne on kroonistunut, koska miljoonilla palestiinalaisilla ei ole ollut mahdollisuutta palata mihinkään. Toisaalta elämässä on ollut jatkuvaa väliaikaisuutta, usean sukupolven ajan.

    Yksi ratkaisu pakolaisongelmaan voisi olla ryhtyä paljon aikaisemmassa vaiheessa, akuutissa tilanteessa, kehittämään pakolaisleirejä toimiviksi yhdyskunniksi toimivalla infrastruktuurilla. Tällöin olisi ainakin teoriassa mahdollista luoda uutta toimivaa yhteiskuntarakennetta ja välttää väliaikaisuuden tunne. Tämä olisi mahdollista joko suoraan lähtömaassa, naapurimaissa tai mahdollisesti jopa vastaanottavissa länsimaissa (olettaen, että pakolaisongelma nimenomaan ei-länsimaassa, kuten viimeisten seitsemänkymmenen vuoden ajan ollut tilanne). Tässä on omat ongelmansa, joita voi havainnollistaa Syyrian tapauksella.

    Syyriassa on vuodesta 2011 alkaen tapahtunut väestökatastrofi, jossa noin kuusi miljoonaa henkeä on joutunut maan sisäisiksi pakolaisiksi ja melekin saman verran, 5,6 miljoonaa, lähtenyt maasta, 3,6 miljoonaa Turkkiin, miljoona Jordaniaan ja valtaosa lopuista muissa muslimimaissa. Pakolaisuuden aikana on syntynyt jo miljoona lasta. Varsinaisilla pakolaisleireillä näistä on joulukuussa 2018 vain 360.000, enimmillään syyskuussa 2016 vajaa puoli miljoonaa. Pakolaisleireillä oleva määrä on siis vain jäävuoren huippu, valtaosa pakolaisista välitilassa, josta voi joko toivoa palaavansa tilanteen parantuessa tai jatkaa pakoa tilanteen huonontuessa.

    Jos Syyrian pakolaisten tilanne haluttaisiin ratkaista rakentamalla parempia pakolaisleirejä, pitäisikö nämä rakentaa niille puolelle miljoonalle, jotka niillä on asunut, niille vajaalle kuudelle miljoonalle, jotka ovat lähteneet maasta, vai niille yhdelletoista miljoonalle, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa? Kenen tulisi tehdä tämä, varsinkin jos puhutaan kymmenen miljoonan henkilön uudelleenasuttamisesta? Tai jos puhutaan 3,6 miljoonasta, jotka ovat siirtyneet Turkkiin? Ja jos puhutaan inhorealistisesti: länsimaisittain siedettävä elämisen laatu pakolaisleireillä tarkoittaisi tasoa, jossa paluu menneeseen ei välttämättä ole kovin mielekästä. Tämä voisi olla ihan sinällään uuden hyvän maailmanjärjestyksen alku, mutta miten tämä tehdään realistisesti?

    Selvää kuitenkin on, että pakolaisleirien olosuhteita täytyy joka tapauksessa parantaa, eivätkä ne tule olemaan väliaikaisia. Libyassa yhteiskuntajärjestyksen romahtaminen on johtanut sekä maan sisäisten Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulevien pakolaisten kertymiseen Välimeren rannan keskuksiin ja Turkin rannikolla leireissä on pakolaisia odottamassa pääsyä Kreikan saarille ja sieltä edelleen Eurooppaan. Näiden ihmisten olosuhteet ovat epäinhimilliset, mutta vaihtoehdot tuossa vaiheessa olemattomat. Muun muassa näissä kohteissa olisi hyvä harkita, millä tavalla luotaisiin pysyviä ratkaisuja, jotta sielläkin ei jouduttaisi sukupolvia kestävään väliaikaisuuteen.

     

     

     

Kommentit (1)

näytä __count__ uusi kommentti
näytä __count__ uusi kommentti

Kirjaudu sisään kommentoidaksesi.