Ollaanko me ihmisiä
Maailmamme uhkaa muuttua ilmaston lämpenemisestä huolimatta jäätäväksi paikaksi elää. Ainakin, jos nykyinen kehityssuunta jatkuu. Ja nyt ei puhuta ilmastonmuutoksesta, vaan muutoksesta ihmisyydessä. Somen keskustelukanavilla on meneillään täysimittainen propagandasota, joka riisuu kaiken häveliäisyyden ja toisten ihmisten kunnioituksen, tappaa sananvapauden ja mielipiteen vapauden, sekä nostaa kansojen johtoon ne ihmiset, jotka ovat kaikkein kärkkäimpiä ja äärimmäisimpiä mielipiteissään ja toiminnassaan.
Jo pitkään on puhuttu populistipuolueiden noususta, joka on seurausta siitä, etteivät perinteiset puolueet ole kyenneet kuuntelemaan äänestäjiään ja heidän huoliaan. Välimereltä alkanut pakolaisvirta toimi oikeastaan starttina liikkeen nousulle, joka on aina ollut olemassa. Kun kansan huolestuneet äänet vaiennettiin kutsumalla huolensa ääneen sanovia rasisteiksi ja solvaamalla muilla tavoilla, heidän ainoaksi vaihtoehdoksi jäi äänestää perussuomalaisia. Tämä toimii kuin luonnon laki yleensä. Jos jonkin jurottavan kasvin elinolosuhteet muuttuvat suotuisammaksi, se pärjää kilpailussa paremmin ja valtaa tilaa muilta lajeilta. Samalla Perussuomalaiset saivat populistipuolueen leiman ja parrasvalopaikan aina populismista puhuttaessa. Se ei kuitenkaan ole suinkaan ainoa populistipuolue Suomessa. Vihreät ovat vahvassa nosteessa nimenomaisesti äärimmäisyyksiin viedyn populismin ansiosta. Heidän ”maahanmuuttajat” on vain ”luonnon tuhoutuminen”.
Onko kansainvälisesti toimivan järjestön sopivaa käyttää tällaista retoriikkaa yksityishenkilöitä kohtaan?
Populistinen ympäristöliike taas toimii toisella tavalla. Se uskottelee kaikille olevansa ainoa, joka välittää korvaamattoman arvokkaasta luonnostamme ja tekee ainoana töitä sen eteen. Sanomahan on viestinnällisesti nerokas. Se saa ihmiset lahjoittamaan rahaa luonnon pelastamiseen ja äänestämään sen puolesta. Mutta kyseessä on kuitenkin illuusio. Lähes kaikki puolueet ja niiden jäsenet arvostavat luontoa ja haluavat tehdä oikeita ratkaisuja kestävän elämän turvaamiseksi myös jälkipolville. Erona protektionistien ja muiden välillä on se, että esim. Vihreät puolueena ei näytä välittävän kansan toimeentulosta tai hyvinvoinnista tuon taivaallista, mutta muut puolueet haluavat myös ihmisten voivan hyvin. Vihreä populismi on sanomana tehokas, mutta ei voi koskaan toteutua mahdottomana. Itse asiassa vihreän aatteen edustajat kieltäytyvät aktiivisesti edes esittämästä tavoiteltavia vaihtoehtoja.
Ilmastonmuutos muutti ihmiset
Sosiaalisen median kannalta ilmastonmuutos on ollut melkoinen koettelemus. Ilmastonmuutoksesta on tullut sellainen ilmiö, jonka uhan alla ihmiset näyttävät olevan valmiita luopumaan demokratiasta, hyvistä tavoista ja ihmisyydestä.
Vaikka meillä on aina ollut vähemmistönä aktivisteja, ilmastonmuutos synnytti aktivisteja ympäri maailmaa ennennäkemättömästi. Aktivisteja syntyi moneen lähtöön. Extinction Rebellion haluaa kaataa yhteiskunnan käyttämällä ilmastonmuutosta yhtenä työkalunaan. Ympäristöliikkeet hamuavat rahaa ja valtaa vaatimalla lähes kaiken kieltämistä. Heidän mielestään pitää lopettaa metsien käyttö, peltojen raivaus, kaivostoiminta, kalastus, öljynporaus, eläinten kasvattaminen, lentäminen, autoilu ja kuluttaminen. Sinänsä hyviä vaatimuksia, mutta väestönkasvu, kehittyvien maiden kulutuksen kasvu, sekä ihmisten tarpeet liikkua, syödä ja suojata itseään tekevät vaatimukset mahdottomiksi. Ilmastonmuutoksen kieltäjät ovat yksi aktivistiryhmä. Osa heistä ei aidosti usko ilmiöön, osa tekee sillä rahaa. Myös ilmastonmuutokseen vakavasti, mutta realistisesti suhtautuvat aktivoituivat. He yrittävät löytää tehokkaita ja toteutettavissa olevia ratkaisuja, joilla ilmastonmuutos voidaan pysäyttää. Ja sitten on ilmiö nimeltä Greta Thunberg..
Mitä mieltä sinä olet Ilkka Kiven sananvalinnasta? Onko se hyvien tapojen mukaista?
Gretan sanoma on väkevä. En edes ota kantaa ilmiön luomiseen. Minusta Gretan sanoma on hyvä ja kannatettava. Meillä Suomessa voi olla vaikea suhtautua Gretan sanomaan, koska täällä tehdään edistyksellistä ilmastotyötä ja lähes kaikki kansalaiset ovat samaa mieltä. Meidän on tehtävä asioita paremmin. Mutta näin ei ole kaikkialla maailmassa ja siksi on tärkeää, että Greta vie viestiä kaikkialle. Toivottavasti koko maailma herää ajatukseen, että nyt on oikea aika tehdä muutos.
Greta on saanut haluamaansa huomiota ja noussut supertähdeksi, jolla on vankkumaton kannattajakunta. Valitettavasti epäilen, ettei Greta ole toivonut sitä lieveilmiötä, joka hänen ympärilleen on syntynyt. Nimittäin ihmisyyden hylkäämistä hänen sädekehänsä kiillottamiseksi. Jo lähes kultinomaisia piirteitä saavuttanut Greta –uskovaisuus ei välttämättä ole hyväksi lapselle, jota jalustalle nostetaan. Greta on vielä lapsi ja monet ihmiset ovat huolissaan hänen harteillaan olevan taakan painosta, jota Greta kantaa. Ihmiskunnan tulevaisuus ei voi levätä yhden nuoren harteilla monenkaan mielestä. Monet pelkäävät Gretan henkisen kasvun ja kehittymisen puolesta. Tätä huolta ei kuitenkaan saisi ääneen sanoa. Greta voi nauttia valokeilassa olemisesta ja olla erittäin tyytyväinenkin tilanteeseen. Voi olla kuitenkin myös niin, että hän ei uskalla sanoa tarvitsevansa lepoa siinä pelossa, että hänen työnsä valuisi hukkaan sen vuoksi. On suorastaan pelottavaa, miten hänen kannattajansa reagoivat pienimpäänkin kritiikkiin Greta -ilmiössä. Greta pakotetaan tällä tavalla pysymään koko ajan esillä, eikä hänelle jätetä mahdollisuutta pienimpäänkään vetäytymiseen. Siksi hän varmaan tuleekin kaipaamaan Atlantilla vietettyä aikaa.
Mitä mieltä olet toisten ihmisten juhlapäivien pilaamisesta tällaisilla heitoilla? Onko tämä sivistynyttä?
Vihapuhe, vihainen puhe, solvaaminen
Vihapuheesta puhutaan paljon. Yleensä tähän liitetään jokin vähemmistöryhmä, jota kohtaan tehdään vääryyttä. Joskus olisi kuitenkin paikallaan miettiä, tarvitseeko vihapuhe vähemmistön kohteekseen. Nykyään vallalla tuntuu olevan tarkoitushakuinen mielensäpahoittamisen aikakausi. Eri ryhmät etsivät aktiivisesti syitä mielensä pahoittamiselle. Olipa kyse sitten rikoksen täyttävä vihapuhe tai vain omaan arvomaailmaan soveltumaton argumentti. Aivan liian helposti asiat tulkitaan henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi ja siihen reagoidaan sen mukaisesti. Ei vain puolustautumalla ja argumentoimalla, vaan avoimella hyökkäyksellä henkilöä kohtaan.
Sanavapautta koetellaan tosissaan. Koska poliisilla ja syyttäjällä ei ole riittäviä resursseja tutkia somessa tapahtuvia solvauksia, ne jäävät useimmiten tutkimatta. Ellei kyseessä ole korkean proiilin henkilö, kuten kansanedustaja. Sananvapauteen ei tästä huolimatta kuulu solvaaminen, mistä muistuttaa myös valtakunnansyyttäjänviraston valtionsyyttäjä Anu Mantila Helsingin sanomissa 7.9.2019.
Ihmiset unohtavat sivistyksen somessa
Sosiaalinen media on pullollaan ilmasonmuutokseen liittyviä postauksia ja kommentteja. Niiden äänenpainot ovat kuitenkin muuttumassa äärimmäisen huolestuttaviksi. Monesti huomaa, ettei kyseessä ole enää keskustelu laisinkaan. Enää ei haluta keskustella asiallisesti tai argumentoida itse asiasta, vaan keskusteluissa aina vain helpommin mennään tasolle, jota ei voida enää kutsua sivistyneeksi. Yhä herkemmin asialliseenkin keskustelunavaukseen liittyy joku osapuoli, joka syyllistää henkilön, vääristää keskusteltavaa aihetta tai suoranaisesti herjaa toista osapuolta. Vastauksista on selvästi havaittavissa pyrkimys sananvapauden ja mielipiteenvapauden rajoittamiseen mitä mielikuvituksellisimmin sanankääntein. Asialliselle keskustelulle ei jää enää tilaa.
Olen huolissani siitä, mihin suuntaan ihmisten välinen kanssakäyminen on menossa. Nimimerkkien takaa huutelu tuntuu hävittävän viimeisetkin ihmisyyden rippeet ja hyvät tavat tehokkaammin ja nopeammin, kuin atomipommi ihmiset Nagasakissa ja Hiroshimassa. On aivan yleistä, että asialliseenkin viestiin vastataan tavalla, joka ei juuri edes liity alkuperäiseen viestiin, jos viesti ei ole mieluisa itselle tai haastaa oman ajatuksen asiasta. Enää ei monikaan edes pyri keskustelmaan asiasta, vaan polkemaan ikävästi argumentoinut henkilö syvimpään suohon, mitä maailmasta löytyy. Sen sijaan, että uskallettaisiin tarkastella tilannetta toisesta näkökulmasta, tyrmätään tuon näkökulman esittäjä. Liian herkästi unohdetaan asioiden kompleksisuus ja yhden asian vaikutus toiseen. Ratkaisukeskeiset ihmiset jyrätään, eikä edes haluta antaa realistisia vaihtoehtoja tilalle. On paljon helpompi vain pitää yhdestä totuudesta kiinni ja puolustaa sitä kaikin mahdollisin keinoin.
Minkä aatteen puolesta on oikein haluta ”kärventää” ja lähettää nurkkaan häpeämään toinen ihminen?
Haluan haastaa ihmisiä miettimään, onko heidän oma käyttäytymisensä sellaista, jollaisena he haluavat somekeskusteluiden näkyvän lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Viekö oma tyyli asioita eteenpäin vai pysäyttääkö kommentointi asian kehittymisen? Onko kommentit kommentoijan mielestä oikeutettuja ja kunnioittavatko ne keskustelun toista ihmistä? Esittäisikö henkilö samanlaisen kommentin kasvokkain?
Jokainen somen keskustelija kehittää keskustelun tasoa johonkin suuntaan. Onkin hyvä miettiä, mihin suuntaan oma kommentointi vie sosiaalisen median keskustelun tasoa. Ja ennen kaikkea sitä, onko suunta sellainen, jota itse haluaa edistää? Vai olemmeko mieluummin vain korppikotkia haaskalla?
Kirjoitus julkaistu myös https://homotiaisenlaulu.wordpress.com/2019/09/07/ollaanko-me-ihmisia/