Suomessa on aina ollut monikulttuurisuutta?

Suomessa on ollut monikulttuurisuutta ainakin siitä alkaen, kun suomalaiset ja saamelaiset asuttivat maata, joitain tuhansia vuosia sitten. Tämä on tosiasia, toteamus todellisuudesta. Humen giljotiinin eli Humen lain mukaan tosiasioista ei voida kuitenkaan johtaa moraalisia sääntöjä. Tästä toteamuksesta ei siis voida johtaa, että tämä monikulttuurisuus yhteiskunnalle kokonaisuudessaan hyvä tai hyödyllinen asia, tai sellainen, mitä pitäisi saada yhteiskuntaan lisää.

Monikulttuurisuuden ongelmat voidaan mielestäni jakaa kolmeen luokkaan:

Poliittiset ongelmat
Tapoihin, arvoihin, moraaliin, luottamukseen ja yhteenkuuluvuuteen liittyvät ongelmat
Näiden yhdistelmät

Poliittiset ongelmat tarkoittavat sitä, että yksi etninen ryhmä haluaa poliittisesti jotain asiaa, mikä on ristiriidassa toisen etnisen ryhmän (yleensä etnisesti suomalaiset, eli ns. kantasuomalaiset) toiveiden kanssa. Poliittisia ongelmia voidaan ratkoa esimerkiksi äänestämällä tai käymällä oikeutta.

Tapoihin ja arvoihin liittyvistä ongelmista lisää alempana.

Suomen perinteinen monikulttuurisuus

Lähdetään liikkeelle esimerkeistä. Suomen perinteiseen monikulttuurisuuteen kuuluvat ainakin seuraavat etniset (ja kulttuuriset) ryhmät: suomalaiset, suomenruotsalaiset, saamelaiset, Suomen romanit, Suomen juutalaiset, Suomen tataarit.

Näissä kaikissa ryhmissä on omat erityispiirteensä, eikä niistä voida johtaa mitään yleispäteviä sääntöjä. Voidaan kuitenkin tarkastella jokaista ryhmää erikseen, sekä huomioida kulttuurista johtuvia ongelmia.

Suomenruotsalaiset

Suomenruotsalaiset lienee tutuin ryhmä. Selkein kulttuurinen konflikti suomenkielisten (etnisesti: suomalaiset) ja ruotsinkielisten (etnisesti: suomenruotsalaiset) välillä on kielikonflikti. Pakkoruotsi ja virkamiesruotsi on monen suomenkielisen (myös joidenkin suomenruotsalaisten) mielestä väärin. Pakkoruotsia perustellaan kaksikielisyydellä, mutta perustuslaissa määritelty kaksikielisyys ei vaadi pakkoruotsia. Suomi on kyllä kaksikielinen, mutta jokainen kansalainen ei ole kaksikielinen – ei käytännössä, eikä periaatteessa. Koulussa suoritettu virkamiesruotsi ei takaa kunnollista ruotsin kielen taitoa, eivätkä kaikki virkamiehetkään osaa ruotsia tyydyttävästi. Pakkoruotsi, sekä virkamiesruotsi on monen mielestä resurssien haaskaamista, koska ainoastaan yksi vieras kieli on pakollinen – kaikki muut kielet ovat vapaaehtoisia. Kielivapautta vaativien mielestä kaikki vieraat kielet pitäisivät olla vapaaehtoisia.

Tämä konflikti suomenruotsalaisten kanssa menee luokkaan "poliittiset ongelmat". Tavat, arvot ja luottamus eivät tuota etnisesti suomenruotsalaisten ja etnisesti suomalaisten kesken ongelmia.

Saamelaiset

Saamelaisten kanssa on poliittisia ongelmia monesta asiasta, esimerkiksi kalastusoikeuksista ja Jäämeren radasta. Näille ei ole selkeitä ratkaisuita, vaikka itse olen sitä mieltä, että saamelaisten itsemääräämisoikeutta alueeseensa pitäisi kunnioittaa.

Tavoissa ja arvoissa ei ole saamelaisten ja suomalaisten välillä ongelmia. Luottamus ihmisten kesken on hyvällä tasolla, mutta politiikka tuottaa konflikteja.

Suomen romanit

Romaneiden välillä ei ole poliittisia ristiriitoja, mutta arvoista johtuvia ristiriitoja on sitäkin enemmän.

Otetaan lainaus Wikipediasta:

Romanit eivät ole sopeutuneet rikollisuuteen liittyvien arvojen osalta Suomeen. Luottamusta romaneiden ja valtaväestön kesken ei juuri ole, ei myöskään yhteenkuuluvuuden tunnetta. Näyttäisi, että romaneilla on erilainen moraali kuin valtaväestöllä. Tämä tulee esiin juuri rikollisuudessa. Seppo Oikkosen mukaan moraali on juuri yhden kansan ominaisuus, kansan yhteenkuuluvaisuutta sitova voima.

Konfliktit romaneiden ja valtaväestön välillä ovat siis arvoihin, moraalin ja luottamukseen perustuvia.

Taataarit, juutalaiset

Tataarit ja juutalaiset ovat pieniä ja melko uusia ryhmiä, 1800-luvulla ja varsinkin sen loppupuolella Suomeen tulleita.

Suurin kulttuurinen konflikti ympäöivän yhteiskunnan, ja näiden etnisten ryhmien välillä lienee poikien ympärileikkaus. Poikien ympärileikkaus on monen mielestä moraalin ja etiikan vastaista, vaikka oikeus onkin sen hyväksynyt.

Tämä poikien ympärileikkaus kuuluu osaksi poliittisiin ongelmiin ja osaksi tapoihin ja arvoihin. Se on siis yhdistelmä näistä kahdesta luokasta.

Yhteenveto

Jokaisessa ryhmässä oli siis ongelmia. Isoimmat ongelmat suomalaisten näkökulmasta johtuivat romaneiden arvoista, moraalista ja suomenruotsalaisten kielivaatimuksesta. Myös saamelaisille koituu tästä monikulttuurista melko suuria ongelmia. Tataarit ja juutalaiset vaativat saada noudattaa omia tapojaan ja arvojaan, vaikka ne ovat ristiriidassa ympäröivän yhteiskunnan tapojen ja arvojen kanssa.

Näistä esimerkeistä jo voidaan huomata, että monikulttuurisuus ei ole rikkaus, vaan se tuottaa erilaisia, joko poliittisia, tai arvoihin ja moraaliin liittyviä konflikteja.

Monikulttuurisuus ei ole yhteiskunnan kokonaisuuden kannalta hyvä asia, sillä onhan selvää, että yhteiskunta toimisi paremmin ilman näitä konflikteja.

Kasvava monikulttuurisuus

Koska monikulttuurisuutta tullaan nyt saamaan lisää, halusimme sitä, tai emme, on hyvä huomioida, mitä se tarkoittaa.

Se tarkoittaa juuri edellä mainittuja kulttuurisia ja etnisiä konflikteja. Vakavimmat ongelmat tulevat mielestäni erilaisesta moraalista – onhan selvää, että yksi yhteiskunta ei voi sulattaa keskuuteensa kovin erilaisia moraalikäsityksiä. Ei ainakaan ilman ongelmia. Ja mitä suurempia nämä ryhmät ovat, sitä suuremmat tulevat olemaan myös ongelmat.

Itse olen jo pitkään ajatellut niin, että kun nämä konfliktit tulevat liian suuriksi, niitä ei voida enää rauhanomaisin keinoin ratkaista, vaan edessä voi olla jopa sisällissotia.

Some sotilaat herätys!